Jossain kohtaa uraani huomasin, että hätätilapotilaiden sijaan ajau-
duin yhä enemmän miettimään, miten vanhusten hoitoa voisi pa-
rantaa. Oli tärkeämpää miettiä, miten hoivakodissa asuva vanhus
saadaan hoidettua ilman, että hänet joka oireen takia kuljetetaan
ambulanssilla sairaalan kiireiseen yhteispäivystyksen. Jo heti muu-
tettuani Tukholmaan professoriksi vuonna 2007 lähes koko tutki-
mustyöhön käyttämäni ajan keskityinkin vanhusten hoidon paran-
tamiseen.
Ensimmäinen hankkeemme oli geriatrian eli vanhuspotilaiden
hoitoon erikoistuneiden lääkäreiden ja ensihoidon ammattilaisten
kanssa tutkia mitkä vanhuspotilaat voisi kuljettaa suoraan geriatri-
seen sairaalaan sen sijaan, että he päätyvät kaoottiselle päivystyspo-
liklinikalle. Löysimme reilut kymmenen tyyppipotilasryhmää, joi-
den osalta kokeilu aloitettiin. Ambulanssissa tarkistettiin ensin, ettei
potilaalla ole henkeä uhkaavia oireita ja että peruselintoiminnot ovat
normaalin rajoissa. Tämän jälkeen potilaasta soitettiin geriatrisen
sairaalan lääkärille ja pyydettiin lupa tuoda potilas suoraan osas-
tolle. Lämpimään kunnon sänkyyn kokeneen vanhuspotilaita työk-
seen hoitavan henkilökunnan käsiin. Hanke onnistui yli odotusten.
Potilaat olivat tyytyväisiä ja olisivat seuraavallakin kerralla valmiita
valitsemaan tämän vaihtoehdon sairaalan päivystyspoliklinikan si-
jaan. Tukholman sotepäättäjät ryhtyivät maksamaan pientä kannus-
tinlisää jokaisesta vanhuksesta, joka pystyttiin näin hoitamaan. Näin
toimitaan vielä tänäänkin koko Tukholman läänin alueella.
Toinen iso hanke sairaalassa, jossa työskentelin, oli todellinen
lonkkaliukumäki. Potilas, jonka epäillään murtaneen lonkkansa,
tutkitaan ambulanssissa ja mikäli hän muutoin on varsin hyvässä
kunnossa (verenpaine hyvä, tajunta normaali jne.) hänet viedään
suoraan ambulanssista kuvantamisyksikköön. Ensihoitajat ovat täyt-
täneet anestesiakaavakkeen ja vaihtaneet leikkausalivaatteet poti-
laalle tehtävänsä aikana. Kuvantamisen jälkeen diagnoosin varmis-
tuttua potilas viedään parhaassa tapauksessa suoraan leikkaussaliin.
Ainakin hän päätyy osaston mukavaan sänkyyn, jälleen välttäen kii-
reisen ja kaoottisen päivystyspoliklinikan. Hoitoketju parhaimmil-
laan.
Suomeen palattuani keskityin hoivakotien vanhuksiin. Yhdessä
Espoon sairaalan Roope Leppäsen kanssa kehitimme LiiSa-yksikön.
Liikkuva sairaala eli Liisa on konsepti, jossa alueen hoivakodit saa-
vat soittaa LiiSan sairaanhoitajalle ja kertoa huolensa. Sairaanhoi-
taja voi tarvittaessa ajaa hoivakotiin ja ottaa jopa verinäytteitä, ka-
tetroida potilaan ja tehdä muitakin pieniä hoitotoimia paikan päällä.
Hänellä on myös jatkuvana tukenaan lääkäri. Päiväsaikaan tukena
on kotisairaalan oma lääkäri ja päivystysaikana Jorvin yhteispäivys-
tyksen akuuttilääkäri. Näin pystyimme hoitamaan yli 90 % niistä
potilaista, jotka ennen olisi kiikutettu päivystyspoliklinikalle hoiva-
kodissa, jossa he asuivat. Tutkimuksemme osoitti, että sekä potilaat,
omaiset ja hoitajat olivat todella tyytyväisiä tähän käytäntöön. Erään
kehitysvammaisen lapsen äiti kiitti systeemiä sanoen, että hänestä
ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että joku todella oikeasti ajatteli hä-
nen lapsensa parasta. Espoon kaupunki oli tyytyväinen ja osoitti sen
jakamalla meille laatupalkinnon. Ja kaiken lisäksi järjestelmä sääs-
tää aika paljon myös rahaa. Hyvää tulee jakaa. LiiSa löytyy nyt use-
ammalta hyvinvointialueelta ja kansallinen LiiSa-verkosto kehittää
toimintaa yhdessä vielä paremmaksi. Nyt jo myös kotisairaanhoidon
potilaat voivat hyödyntää LiiSan apua.
Kansainvälinen tutkimus omien tutkimusteni rinnalla osoitti, että
päänsä loukanneet potilaat, joiden tajunnantaso ei ole vamman jäl-
keen muuttunut eivät tarvitse kontrollikäyntiä sairaalan päivystys-
poliklinikalla eivätkä kuvantamistutkimuksia varmuuden maksi-
moimiseksi. Tämän tutkimustuloksen jalkauttaminen kesti vuosia,
mutta vihdoin viime keväänä Käypä Hoito-työryhmä muutti suosi-
tuksiaan niin, että enää ei näitä potilaita, ei vanhuksiakaan tarvitse
turhaan kuskata sairaalaan, vaan heidät voidaan jättää hoivakotiin
toipumaan.
Tutkimustyöllä on valtava merkitys potilaille. Edellä kuvatuilla tut-
kimushankkeilla vanhuspotilaiden hoitoa on merkittävästi järkeis-
tetty. Vanhusten ei tule päätyä päivystyspoliklinikoille kuin silloin,
kun hoito sitä ehdottomasti vaatii. He menevät kaoottisessa ympä-
ristössä sekaisin, saavat infektioita ja voivat muutoinkin huonosti.
Sairaalan seinät eivät takaa hyvää hoitoa vaan potilaan viereen tuo-
tettu ammattilainen. Yhä useammin hoidon tulisi tapahtua siellä
missä vanhus asuu. Nostetaan potilaan hyvä hoito tärkeimmäksi ta-
voitteeksi ja innovoidaan palveluita vanhusten tarpeista lähtien.
Maaret Castrén
Kansanedustaja, professori ja lääkäri
Julkaistu: Friida-lehti 2/2024
Maaret Castrén 