Kunnioittava huolenpito vanhuksista
Yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa 70% vuoteen 2035 mennessä. Ikääntyneiden palveluja tarvitsevien määrä kasvaa 33 000:lla asiakkaalla vuoteen 2027 mennessä. Tämä on haaste, joka vaatii ratkaisuja nyt. Henkilöstöresurssit ja talous tulevat jatkossakin rajoittamaan tekemisiämme ja tämän vuoksi emme voi pitää kiinni toimimattomista rakenteista emmekä vanhentuneista toimintatavoista.
Vanhuksista suurin osa on aktiivisia ja tärkeitä hyvinvoivia yhteiskunnan jäseniä. Heidät tulee ottaa nykyistä paljon aktiivisemmin mukaan päätöksen tekoon. Vanhusneuvostot ovat lakisääteisiä, mutta neuvostojen mielestä he eivät saa ajoissa tietoa asioista. Heidän mielestään he eivät pääse tarpeeksi paljon vaikuttamaan mielenterveyteen liittyvissä asioissa eivätkä kuljetuspalveluiden ja julkisen liikenteen päätöksiin. On myös tärkeää, että yli 80-vuotiaat otetaan mukaan neuvostojen toimintaan. Ymmärrän erittäin hyvin tarpeen saada vaikuttaa ja siksi jo HUS toimialajohtajaurani aivan alkuvaiheessa kutsuin potilaan johtoryhmäämme ja aloitin aktiivisen työn kokemusasiantuntijatoiminnan aikaansaamiseksi myös meidän sairaaloihimme. HUS Akuutilla on ollut 10 kokemusasiantuntijaa jo pitkään. Toiminnan vaikuttavuus syntyy ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutuksessa.
Olen itse jäänyt eläkkeelle sairaalatyöstäni ja nyt jatkan kansanedustajana. Tiedän, miten tärkeää on saada jatkaa työntekoa, jos siltä tuntuu. Hallitusohjelmassa on parannettu eläkeläisten mahdollisuuksia työntekemiseen ja Helsingissä tulemme katsomaan, että mekin mahdollistamme työn tekemisen aina, kun eläkeikään ehtinyt sitä toivoo.
Vaikuttavuuden parantaminen ei tarkoita, että juostaan kovempaa, vaan juostaan parempaa reittiä määränpäähän. Sote-järjestelmässä tulee löytää uusia tapoja toimia. Sellaisia, jotka parhaiten palvelevat potilaita. Muutamia esimerkkejä uudenlaisesta ajattelusta:
- Olen LiiSa-konseptin ”äiti” – tässä konseptissa sairaanhoitaja liikkuu autolla hoitolaitoksessa asuvan tai kotisairaanhoidon piiriin kuuluvan potilaan luo, kun sairaanhoidollista apua tarvitaan eikä varsinkaan vanhuspotilaiden tarvitse joutua kiireiseen yhteispäivystykseen. Siellä hauras vanhus vain menee rikki. Yli 90% potilaista voidaan hoitaa näin, turvallisesti ja hyvin siellä missä hän asuu. Helsingissä tämän toiminnan nimi on LiiHo.
- Toimialajohtajana yksikköni aloitti ensimmäisenä Suomessa erikoissairaanhoidon päivystyspotilaiden etävastaanoton. Erittäin pidetty hoitomalli myös vanhuspotilaidemme keskuudessa. Yli 75-vuotiaat pärjäsivät hyvin ja olivat tyytyväisiä.
- Ruotsissa kehitimme vanhuspotilaille mallin, jossa potilas viedään suoraan geriatriseen vanhustenhoitoon erikoistuneeseen yksikköön aina kun se vain on mahdollista ilman, että potilaan tarvitsee ensin mennä yhteispäivystyksen kautta. Siellä hänen vointinsa vain huononee. Tämä malli tulisi pikaisesti jalkauttaa myös Suomeen. Toistaiseksi en ole saanut sote-johtajiamme innostumaan, mutta en anna tässäkään asiassa periksi.
Olen lääkärin työssäni kehittänyt digipalveluita aktiivisesti, mutta tiedostaen, että digipalvelut ovat täydentävä palvelu. Ne eivät koskaan voi korvata kasvokkain tapahtuvaa terveydenhoitoa. Vain täydentää. Meidän tulee huomioida, että palveluiden parempi saatavuus ei ole synonyymi paremmalle asiakaskokemukselle tai vaikuttavuudelle. Digipalveluita tulee harkita vasta kun ymmärrys asiakkaiden tarpeista on selkeä. Helsingissä on tärkeää investoida sellaisiin digipalveluihin, jotka eivät synnytä lisää kysyntää sote-järjestelmäämme, vaan oikeasti auttavat sellaisia potilaita, jotka soveltuvat palveluiden käyttäjiksi ja itse sitä haluavat.
Ikäihmisillä on usein monia vaivoja ja lääkäriä tarvitaan usein. Helsingissä teimme päätöksen ottaa omalääkärimalli käyttöön aloittaen paljon palveluita tarvitsevista potilaistamme. Seuraavaksi sitten mahdollistamme tämän kaikille potilaillemme.
Asuminen omassa kodissa on useimmille todella tärkeää. On kuitenkin hyvin tärkeää luoda kaupunkiimme porrastettu järjestelmä asumiselle. Kun avun ja palveluiden tarve lisääntyy voi sitten jouhevasti siirtyä yhdeltä asumisen tasolta toiselle. Yhteisöllisessä asumisessa meillä on jo noin 50 asukasta.
Turvallisuuden tunne on meille jokaiselle tärkeä. Meidän on luotava turvallinen ympäristö erityisesti ikäihmisille. Siksi olemme lisänneet resursseja lumen luomiseen. Olemme myös ihan eduskunnan tasolla säätäneet lakeja, joilla mikroliikennettä säädellään tiukemmin. Oma tutkimusryhmäni teki muutama vuosi sitten tutkimuksen sähköpotkulautojen aiheuttamista onnettomuuksista ja luvut olivat karuja. Itse heräsin aiheeseen edellisten kunnallisvaalien aikaan asukkaiden kertoessa huoliaan. Varsinkin iäkkäät kokivat kadut todella vaarallisiksi. Nuori lääkäri Henri Vasara huolestui aiheesta toden teolla. Saimme tulosten julkaisun jälkeen maksiminopeudet alas ja yövuokraamisen pois viikonloppuöiltä. Onnettomuuksien määrä tippui puoleen. Nämä tutkimuksemme ovat nyt olleet lakiesityksenkin taustalla. Tavoitteena kaikille turvallisempi kulkeminen kadulla. Helsingissä pääsemme puuttumaan aiempaa tehokkaammin sähköpotkulautojen käyttöön ja valvomaan, että käyttäjät noudattavat sääntöjä. Mahdumme kaikki kaduille, kunhan seuraamme liikennesääntöjä.
Haluan edelleen tehtävissäni olla yhteydessä kokemusasiantuntijoihin. Siksi olen nyt varapuheenjohtajana eduskunnan Ikäihmisten verkostossa. Tämä verkosto tekee läheistä yhteistyötä Ikäinstituutin kanssa. Ja yhteistyössä parannamme vanhusten elämää.
Kevättä rinnassa!
Halaus Maaret
Maaret Castrén 