Haastattelu Nykypäivä-lehdessä 3/2025
Kansanedustaja Maaret Castrén liikuttuu konserteissa, eläytyy teatterissa ja yöpyy joka kesä majakassa.
Teatteri on kiehtonut minua lapsesta saakka. Vedän koulussa näytelmäkerhoakin, mutta en koskaan ajatellut, että minusta tulisi näyttelijä. Viihdyn katsomon puolella. Nautin siitä, että teatteriesitys pääsee upottamaan hetkeksi ihan muuhun maailmaan. Viimeksi minuun teki suuren vaikutuksen Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjasta tehty sovitus Helsingin kaupunginteatterissa. Aina romaaniin sovittaminen teatterilavalle ei toteudu kuten kirjaa sen mielessään nähnyt, mutta tämä oli todella koskettava versio.
Keväällä minut valittiin Tikkurilan teatterin teatterikummina ja odotan mielenkiinnolla mittauksia kummius tuo tullessaan. On kiva päästä mukaan taas myös lasten maailmaan, nyt kun lapsenlapsetkin ovat tulleet teatteri-ikään. On ihana katsoa, miten lapset eläytyvät esitykseen. Viimeksi olimme katsomassa Tove Janssonin Näkyvästästä lapsi -teatteri Hevosenkengässä. Kolmevuotias aivan hyppi pystyyn, kun jotain tapahtui.
Käyn säännöllisesti myös oopperassa ja Musiikkitalon konserteissa. Säveltäjä Kaija Saariahon viimeiseksi jäänyt konserto trumpetisti Verneri Pohjolalle vie yhätisesti kanavillalle – koko tarina, itsessään, kuten myös sen kuullut hiljaiset hetket, kun sadat konsertissa kuuntelemaan tulleet istuvat salissa hiirenhiljaa – tämä elämyksen musiikin puolella ollut aivan ykkösiä.
Kulttuuri tuo minulle voimaa ja iloa arkeen. Samoin liikunta. Pelaan tennistä, padelia ja golfia – en mitään erityisen intohimoisesti, mutta säännöllisesti.
Vaikka minulla on aina ollut työkalenteri täynnä, olen löytänyt aikaa myös harrastuksille. Kun nousin vuosia sitten Helsinkiin kansanedustajana, kiireeni tiesi asiaansa vähentynyt.
Erosin puolisostani, kun kaksoset olivat kolmenvuotiaita. Eron myötä myös aiempi kesämökkielämä jäi taakse. Olin neljän pienen lapsen kanssa ja mietin, miten ihminen rakentaa itsensä. Sitten löysin Hangon. Minulla oli ollut sinne siteitä, mutta rakastan merta ja Hanko oli sopivan matkan päässä sen verran kaukana, että siellä tuli lähdettyä jokaisena kesänä.
Aluksi olin Hangossa vuokralla, kunnes löysin Koulukadulta vanhan puutalon puolikkaan.
Elämä Hangossa asettui nopeasti uomiinsa. Lapsilla riitti aktiviteetteja ja jos joku halusi tulla kylään, saattoi tarvittaessa mennä vaikka ravintolaan syömään. Nykyisin minua kutsutaan leikkisästi Hangon senaattoriksi. Koko sosiaalinen elämäni on siellä. Hangossa on myös taiteilijapiirini ja aivan fantastinen Ari Tolppasen omistama Kino Olympia, jonka uudet, taaksepäin kallistuvat penkit houkuttelevat uppoutumaan elokuvien maailmaan.
Jos Hanko on minun mansikkapaikkani, niin kesän kohokohta on retki Bengtskärin majakalle. Olen yöpynyt majakalla nyt 28 kertaa, joka kerta vähän eri kokoonpanossa.
Majakkayö on joka kerta elämys. Meri on välillä rauhaton ja helteinen, välillä myrskyinen, mutta majakkasaarella vallitsee oma tunnelmansa. Vaikka saari on pieni ja siellä on muitakin yöpyjiä, hetkinä jolloin oikein asettuu, hiljaisuus kietoo koko saaren. On vain meren tyrskyt ja horisontti. Majakat ovat todella upeita.
Henriikka Pulli
Maaret Castrén 