Puhe on pidetty kaatuneiden muistopäivänä 17.5.2026 Munkkiniemen sankarihaudoilla.
Kunnioitetut veteraanit, veteraanien omaiset, kotirintamalla vastuuta kantaneet. Ärade veteraner, veteranernas anhöriga, ni som bar ansvar på hemmafronten.
Arvoisat läsnäolijat, ärade närvarande.
Olemme tänään kokoontuneet kunnioittamaan kaikkia heitä, jotka ovat uhranneet kaikkensa isänmaamme, Suomen, eteen.
Heitä, jotka ovat menettäneet henkensä Suomea koskettaneissa sodissa sekä rauhanturvaajina palvellessaan. Muistamme tänään myös heitä suomalaisia, jotka ovat kaatuneet rintamalla Ukrainassa.
2020-luvun Suomessa saamme olla kiitollisia kaikista kaatuneitten tekemistä uhrauksista. Ne ovat mahdollistaneet meille vakaan kotimaan, demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen sekä turvallisen elinympäristön.
Lapset saavat laadukasta kasvatusta ja opetusta, koulutukseen on kaikilla mahdollisuus ja hoitoon pääsy ei ole tulotasosta kiinni. Vaalit ovat vapaita ja media riippumatonta.
Varsinkin näinä levottomina maailman aikoina nämä asiat sekä yhteiskunnan vakaus ja kriisinkestävyys nousevat arvoonsa. Siitä, jos mistä voimme kiittää kaikkia heitä, joiden uhrauksia tänään kunnioitamme.
Hyvät kuulijat,
Evankelis-luterilainen kirkko näkee tämän päivän tärkeänä merkityksenä elämän kannattelun. Siksi haluan nostaa esiin tässä puheessa tämän teeman kannalta tärkeän asian, yhteiskuntamme kriisinkestävyyden.
Kyse on niin kansalaisten, yhteisöjen kuin rakanteiden kyvystä sietää kriisejä, sopeutua niihin sekä myös palautua niistä. Paitsi, että yhteiskuntamme rakenteet puolustuksesta varautumiseen tulee olla kunnossa, tarvitsemme myös kansalaisyhteiskuntaa. Kriisinkestävyys syntyy arjessa, ei vain varuskunnissa.
Kriisinkestävyyteen vaikuttaa se, miten kohtelemme toinen toistamme. Sotaorvoiksi jääneet KT Kaija Sepponen ja emeritaprofessori Hanna Tähti kirjottavat: ”Kriisin keskellä ihminen ei tarvitse sankaruutta, vaan yhteyden, joka kantaa.”
Viimeiset viikot, ja oikeastaan vuodet, ovat olleet poliittisella rintamalla haastavia koronasta sotaan Ukrainassa, ja nyt Iranissa. Päätökset ovat olleet vaikeita ja paine kovaa. Julkinen keskustelu on näyttäytynyt mollivoittoisena, paikoin jopa ahdistavana.
Inhimillinen sävy unohtuu, ja se vaikuttaa moneen meistä. Myös yhteiskuntamme henkiseen kestävyyteen. Vetoankin kriisinkestävyyden nimessä siihen, että kunnioitetaan kanssakulkijaa ja arvostetaan lähimmäistä, ihan jokaista.
Jokainen ihminen ansaitsee ihmisarvoista kohtelua mielipiteestään tai taustastaan riippumatta. Se jos mikä, on meidän kaikkien etu ja luo yhteiskuntamme kannalta kantavan yhteyden.
Ärade närvarande.
Vi har idag samlats för att hedra alla dem som har offrat allt för vårt fosterland, Finland. Vi minns dem som har förlorat sina liv i krig som berört Finland samt i tjänst som fredsbevarare. I dag minns vi också de finländare som har stupat vid fronten i Ukraina.
Bästa åhörare,
Evangelisk-lutherska kyrkan betonar denna dag livets bärande kraft. Därför vill jag i detta anförande lyfta fram en för detta tema central fråga, nämligen vårt samhälles krisresiliens.
Det handlar om medborgarnas, gemenskapernas och strukturerna förmåga att stå emot kriser, anpassa sig till dem och återhämta sig efter dem. Förutom att våra samhällsstrukturer – från försvaret till beredskapen – måste vara i ordning, behöver vi också ett starkt civilsamhälle.
Krisresiliensen formas också av hur vi bemöter varandra. De krigsföräldralösa Kaija Sepponen, ekonomie doktor, och emeritaprofessor Hanna Tähti skriver: ”Mitt i en kris behöver människan inte hjältemod, utan en gemenskap som bär.”
Varje människa förtjänar ett värdigt bemötande, oavsett åsikt eller bakgrund. Just detta är till allas vårt bästa och skapar en bärande gemenskap i samhället.
Bästa åhörare,
Låt oss också vårda tron på en god framtid. Finland och finländarna omtalas på ett positivt sätt runt om i världen och i internationella medier. Vi hör till världens främsta på många områden, både när det gäller kompetens och att lösa globala utmaningar.
Vi har inte råd att ge upp hoppet – och just det är något som de stupades arv förpliktar oss att motverka med alla medel.
Hyvät kuulijat,
Ylläpitäkäämme myös positiivista tulevaisuususkoa. Suomesta ja suomalaisista puhutaan hyvää maailmalla ja kansainvälisissä medioissa. Olemme monella osa-alueella ja mittarilla huippumaita niin osaamisessa kuin koko maailmaa kohdanneiden haasteiden ratkaisemisessa.
Meillä ei ole varaa vaipua epätoivoon, ja juuri sitä kaatuneiden meille jättämä perintö velvoittaa meitä kaikin tavoin vastustamaan.
Lopuksi haluan päättää puheeni presidentti Sauli Niinistön sanoihin: ”tästä hyvät ystävät yhdessä eteenpäin. Pidetään muutkin mukana, ne, jotka ovat lähempänä tai vähän kauempana.”
Maaret Castrén 