Arvoisa puhemies
Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite oli yksinkertainen: jokainen nuori saa peruskoulun jälkeen koulutuspaikan, eikä kukaan jää tyhjän päälle. Tämä esitys korjaa juuri niitä kohtia, joissa arki on näyttänyt, että hyvä tavoite ei ole vielä joka kohdassa toteutunut. Nostan esiin kaksi asiaa: tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen eli tuvan ja nuorten työpajat.
Tuva on se välivuosi, jossa nuori voi vahvistaa taitojaan ja miettiä, mihin suuntaan haluaa jatkaa. Viime vuonna tuvan aloitti noin 15 000 opiskelijaa. Se on iso joukko nuoria, joiden tulevaisuus ratkeaa paljolti siinä vuodessa.
Esitys tekee tuvasta paremman kolmella tavalla. Ensinnäkin oppivelvolliset nuoret menevät yhteishaussa jonon kärkeen. Nyt 15–16-vuotias voi jäädä ilman paikkaa, koska paikan vie aikuinen hakija. Muutoksen jälkeen ne nuoret, joille koulutus on lain mukaan pakollista, saavat paikan ensin. Sama koskee myös lukiota ja ammatillista koulutusta. Aikuiset eivät jää tyhjin käsin, koska he voivat edelleen hakea jatkuvassa haussa.
Toiseksi tuvan sisältö varmistetaan. Jokaisella opiskelijalla pitää olla mahdollisuus korottaa peruskoulun arvosanoja ja aloittaa jo lukion tai ammatillisen koulutuksen opintoja. Asuinpaikka tai oppilaitos ei saa ratkaista, mitä nuori voi tuvassa tehdä. Tuvan tehtävä on viedä nuorta eteenpäin, ei pitää häntä odotushuoneessa.
Kolmanneksi tuvaa saavat jatkossa järjestää myös valtion koulut, kuten Valteri-koulu ja valtion koulukodit. Niiden nuoret tarvitsevat usein kaikkein eniten tukea, ja nyt heidänkin polkunsa voi jatkua tuttujen aikuisten kanssa.
Sitten nuorten työpajat. Moni meistä tietää, mitä työpajoilla tehdään. Siellä nuori, jolle koulun penkki ei juuri nyt sovi, tekee käsillään, saa rytmiä päiviinsä ja kohtaa aikuisen, joka uskoo häneen. Työpajat ovat pelastaneet monen nuoren suunnan.
Tähän asti on käynyt niin, että jos nuori jää ilman opiskelupaikkaa tai keskeyttää opinnot, hän saattaa odottaa viikkoja ilman mitään. Juuri tuo väli on vaarallinen, koska siinä ote helposti lipsuu. Esityksen myötä kunta voi ohjata nuoren työpajalle heti, enintään kahdeksi kuukaudeksi, siksi aikaa kunnes hänelle löytyy opiskelupaikka. Oppivelvollisuus täyttyy samalla, ja kunta pitää koko ajan huolen, ettei nuori putoa kenenkään vastuulta.
Lisäksi lakiin kirjataan selvästi, että työpaja voi olla opiskelijan oppimisympäristö. Moni koulutuksen järjestäjä toimii jo näin, ja nyt käytäntö saa vahvan pohjan.
Tärkeää on myös, että muutokset eivät tuo kouluille uusia tehtäviä. Hallinnollinen työ päinvastoin vähenee, kun epäselvät kohdat selkeytyvät.
Tämä ei ole suuri rakenneuudistus, vaan huolellista korjausliikettä. Pienistä asioista tässä ei kuitenkaan ole kyse sille nuorelle, joka syksyllä saa yhteishaussa paikan, pääsee tuvassa korottamaan matikan numeroaan tai aloittaa maanantaiaamuna työpajalla eikä jää kotiin odottamaan. Esitys on askel kohti sitä, että oppivelvollisuus tarkoittaa jokaiselle nuorelle todellista mahdollisuutta, eikä vain velvollisuutta paperilla.
